Tai sit ei. Sykeröt olivat kovin mun kavereita, siitä kiitos tallintekijälle jolta sain maailman parhaat vinkit sykeröintiin, vaikka jokin nimeltä mainitsematon Herra Poni yritti vaikeuttaa asiaa pomppimalla duracell-pupun lailla edestakas ja ylösalas pitkin käytävää, mur.
Traileriin Herra käveli kolmannella lähestymisellä ja käyttäytyi kisapaikalla yksin traileriin jäädessään varsin mallikkaasti, verkassa pystyttiin jopa laukkaamaan ilman että paikaltapoistumisen vaara häilyi yllä ja radalla liikuttiin eteenpäin.
 |
| Nämä kaikki neljä huiman hyvälaatuista kuvaa ovat Janitan ottamia ja K.N. Specialista |
Sanoiko joku jotain kuskin ohjienpitotaidosta?
No sanoi.
Valmentaja sanoo, Janita sanoo, äiti sanoo ja tuomari sanoo. Mur. Iso Mur. Kyllähän se poni laukkaa jos allekirjoittanut pitää ohjat tuntumalla. Mutta se poni ei laukkaa jos allekirjoittanut heittää ohjanperät ponin korviin. Äh, ei näin.
Mä olin kyllä tyytyväinen, vaikka Ressulla olikin vähän omaa kivaa molemmilla radoilla
Ei, vaan mun mielestä kesken peruutuksen kuuluu peruuttaa radalta ulos, jos siihen on mahdollisuus (kakskoipinen kyllä totesi, että onneks tuomari ei nähnyt, vaikka mä en ihan ymmärrä, mitä tommoinen pieni jäynä ketään haittaa). Ja mun mielestä kesken laukan on ihan vaan poneilun ilosta kiva pysähtyä ja vähän pukittaa. Ja minkä sille pieni poni voi, jos tulee kakkahätä kesken keskiravin. Sori but ;)
Hauskaa oli ainakin, vaikka prosentit eivät hääppöisiä näyttäneet - ainakaan jos viime kertaan viittaa, tosin siihen ei ehkä kannata viitata, ne radat oli molemmat silkkaa hyvää tuuria ;) C.n radalta saatiin kuitenkin yli 60, 60.909% ja K.N. Specialista huvittavan tasan 53 %, oltiin muuten viimoisia ja meitä seuraavalla prosentit yli 58, hups...
Häntä pystyyn (ja kuskilla leuka...) ja talven jälkeen uuteen kisakauteen hyvillä mielin toivottavasti vähän parempina, katse menosuunnassa ja OHJAT TUNTUMALLA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti