tiistai 19. huhtikuuta 2016

032. Ihan länkkärimeininki

Heippa! Me ollaan nyt tosiaan innostuttu tästä länkkärimeiningistä. Toimii, kunhan Janita seisoskelee kentän reunalla ja huutaa, kun koko ajan joku menee persuksilleen... No ei sentään koko ajan mutta silloin tällöin.




Käytiin Janitan kanssa lauantaina Hööksissä.... Mutta en sentään ostanut mitään ylimääräistä! Mukaan tarttui vain ja ainoastaan näissäkin kuvissa esiintyvät suitset ja ohjat sekä näiden lisäksi länkkäripenkin sarveen saatava pikkuruinen satulalaukku, josta tämä toope unohti napsasta kuvan. 



Kyseiset päävehkeet on siis sidepullit, ja Ressu mitä ilmeisemmin piti näistä, sillä on nyt kahden ratsastuskerran aikana toiminut vallan mainiosti. Sen verran se on herkkä tuolle nenään kohdistuvalle paineelle, että tuntumasta se ei todellakaan pidä, mutta käy tähän tarkoitukseen oikein hyvin.




Tällä kertaa tehtiin jopa jotain muuta kun vaelleltiin ympäri kenttää ilman päämäärää: nimittäin puomeista tehtyä L-kirjainta, jonka voi mennä etuperin, takaperin tai pohkeenväistöä. Ressu on tätä harrastanut ennenkin, mutta ilmeisesti on taidot hiukan ruosteessa, tai sitten ei vain kiinnostanut. Seuraava kuva kertookin aika hyvin meidän pohdintahetken siitä, missä meni pieleen....

Nea: "Kuules poni, sä olet tehnyt tän noin triljoona kertaa aiemminkin, mistä nyt hiertää?"
Ressu: "Njäh" *syvä huokaus*

Ja sitten sujui ja Herra Poni oli tyytyväinen saamiinsa 
rapsutuksiin.

Lopuksi yritettiin vielä liikkua laukassa eteenpäin. Alkuun mukana raahautui se tuttu ja turvallinen laiskamato, mutta mitä ilmeisemmin vauhti kiihtyi loppua kohden sen verran, että kyseinen mato tipahti kyydistä. Tai no, ollaan me joskus kovempaakin menty, mutta eipähän tarvinnut koko aikaa olla antamassa lisää vauhtia.

Uskokaa tai älkää: tältä näyttää laukannosto!





Näihin kuviin ja tunnelmiin palaamme ehkä jälleen seuraavassa postauksessa. Paitsi, jos olen laiska, sillä me otimme härkää sarvista ja ilmoittauduimme ihan koulukekkereihin, jotka ovat 30.4. Jännää!



perjantai 1. huhtikuuta 2016

031. Löytöjä vähän joka lajiin

Moikka! Jee, me löydettiin se länkkäri! Nyt meillä on ihan ihka oma lännensatula. Mä olen uskaltanut jo kahdesti maastoon, on siinä sen verran tukevampi istua. Käytiin jopa ihan tavallisella autotiellä, kuskikin uskalsi mukaan!

Ja kyllä, Herra Poni on kuvauksellinen....

En muista olenko ilmiantanut meidän valjaat jo, jos en ole, niin nyt teen senkin: meillä on kunnon valjaat. Ja itse asiassa kärrytkin. Eikä ihan mitkä tahansa massakärryt, vaan ihan sellaiset hienot kärryt. Ei me tyydytty mihinkään koppakärryihin ;) No ei sentään. Katsotaan nyt mitä itse Herra Poni vankkureistaan tuumaa, huomenna ajateltiin käydä niitä sille näyttämässä.

Tällaisilla me sitten körötellään ;) Jos körötellään.

Tältä päivältä ei ole kuvia, mutta pakko hehkuttaa silti. Vaikka kuntoonlaitto ei yhtään kiinnostanut ja piti isotella (kunnes se ymmärsi, että jatkan isompaa isottelua takaisin niin kauan, että käytöstavat muistuu mieleen) niin WAU mitä duunimotivaatiota ja iloista tekemistä! Ensin juoksutin ja tein paljon siirtymisiä, ja sitten ratsastin. Ihan vaan pari kertaa piti muistuttaa äänellä, yhden kerran raipalla, mutta muuten mentiin niin pirun siististi pelkällä elekielellä. 
Tai no, pitääköhän tässä tilanteessa hehkuttaa enempi allekirjoittanutta, kun poni toimii elekielellä? Taidan se minäkin joskus oppia! Mutta oikeasti, voi kipeys kun se oli upea. Aah.

Loppuun vielä kevennykseksi pari Ressun kuvauksellista kuvaa ajalta, jolloin se vielä oli pihatossa:


Mikähän eläin mahtaa olla kyseessä? Hyvä kysymys.