tiistai 22. maaliskuuta 2016

030. Penniponeilut lauantailta

Huh! Janita sai kuvaurakkansa loppuun ja sain ne äsken. Pakko sanoa, että järkytyin, hyi yök. Kuka käski laittaa jauhosäkin ponin selkään? Allekirjoittanut saisi kyllä opetella istumaan siellä selässä.

Mutta Pennipä oli silti aivan ihana! Onneks poni osaa vaikka kuski on kuutamolla. Kentän pohja oli vähän sellainen ja tälläinen, mutta eipä se Penniä haitannut. Ihan järkyttävän kivaa oli!

Penni oli ihan messissä!



Oliko vähän luksusta istua tuollaisissa nojatuoliaskeleissa ;) Eikä, vaan oli ihan sairaan rankka tunti! En välttämättä halua tietää kuinka äkkiä kuolisin yksityistunnilla... Jestas. Ehkä me vaan fiilistellään näillä kuvilla ja jätetään tekstit sikseen.






Tässä kuskikin on jo vähän mukana missä mennään!



Noille jaloille on tehtävä jotain, eikö vaan? Järkyttävää.

Ja näihin fiiliksiin on hyvä päättää valmennus: Molemmista patterit ihan loppu!


maanantai 21. maaliskuuta 2016

029. Vieraileva ponitähti Penni

Moikka! Tällä kertaa mulla onkin vähän erilaisia kuulumisia jaossa, nimittäin Penneilyä. Janita oli tiistaina nilkkaleikkauksessa, ja olen lupautunut ponivastaavaksi. 14.3 ratsastin Pennillä itsekseni ilman Anitaa ja eilen sunnuntaina olimme yhdessä äidin ja Ressun kanssa tunnilla. Siitä on tulossa kuvasatoa myöhemmin, kun Janita saa kaikki miljoona kuvaa tsekattua. Nyt kuitenkin muutama kuva neljännentoista päivän ratsasteluita.

Vinkki: älkää katsoko kuskia, katsokaa ponia. Se edustaa, mutta selkään on laitettu ilmeisesti jonkinmoinen jauhosäkki...








On se vaan niin makee poni. Ja Janitakin on aika makee kun antaa mun köpöttää sen kultakimpaleella. 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

028. Uusi lajivaltaus

Heippa! Onnistuin taas taikomaan tuollaisen tarkoituksettoman tauon, hups. Joka tapauksessa, sovitettu länkkäri lähti takaisin koska jäisi heti ahtaaksi, ja nyt metsästetään uutta.

Ollaan taas tehty uusi lajivaltaus, tadaa:

Kuvat jälleen (c) Janita
Ilman varusteita. Testattu on, ja ihan kolme kertaa. Kuvan fiiliksen pilaa kyllä riimu ja naru, jotka olivat mukana ihan siitä syystä, että toisen kentän porttia ei saa kiinni. Enkä halunnut yrittää tappaa itseäni. Mutta ollaan me menty ihan kokonaan ilman varusteita, tosin Janita vähän jelppi ja Ressu seurasi häntä. Mutta mentiin silti. 



Samalla tietysti vähän juostiin.






Pihatto ei muuten natsannut. Tai siis olisihan se Ressulle sopinut, mutta kun ei tuo ruunanrupsukka osaa olla astumatta niitä tammoja. Nyt taas muistellaan millaista on asua yöt sisällä ja päivät pihalla.